Olen aina tiennyt, etten kuulu pikkupaikkakunnalle. Siksi minulle oli itsestään selvää muuttaa kotipaikkakunnaltani Ivalosta Helsinkiin. Olen aina erottunut joukosta mutten koe sitä itselleni taakkana. Päinvastoin, joskus meikkaan vaikka toisen silmäni vihreäksi, jotta pääsen hymyilemään vastaantulijoiden ihmetteleville katseille. Yleensä en kuitenkaan meikkaa lainkaan, koska en jaksa, enkä koe tarvetta mukautua yleisiin kauneusihanteisiin.

Kavereideni keskuudessa erotun harrastuksillani. Silloin harvoin kun minulla nykyisin on vapaa-aikaa, pelaan pleikkaa tai kuuntelen musaa – raskasta heviä. Olen myös aina valmis syömään ja minulla on maailman parhaat unenlahjat. Tällä hetkellä aika menee kuitenkin pääosin töissä espanjalaisessa tapasravintolassa, jossa olen työskennellyt jo yli viisi vuotta.

Aloitin ravintola-alalla ihan ummikkona mutta olen oppinut paljon ja saanut työn tuomien onnistumisten kautta lisää itsevarmuutta. En vielä tiedä mikä minusta tulee isona mutta uskon, että kaikki on mahdollista.

– Julia